Juho Karvinen Keskustelu haluaa olla vapaata

Kiakkovieraat ja kansallinen yhtenäisyys

Kiakkovierasjuhlat, valtakunnan ykkösuutinen. Paljon on puhuttu joidenkin kiakkovieraiden väkivallasta, poliisin väkivallasta ja niiden oikeutuksesta. On puhuttu mielenosoittajien motivaatioista ja siitä, että mukana oli monenlaista porukkaa. On pohdittu, oliko mielenosoittajilla joku sanoma vai olivatko he ennemmin ryyppäämässä ja riehumassa ihan huvin vuoksi.

Minusta koko homman ymmärtämisen kannalta kannattaisi kiinnittää huomiota yhteen olennaiseen seikkaan, johon sekä presidentin itsenäisyyspäivän juhlat että kiakkovierasjuhlat liittyvät varsin selkeästi ja myös eksplisiittisesti: kansalliseen yhtenäisyyteen ja solidaarisuuteen. Itsenäisyyspäivän juhla on yksi keskeisimpiä kansaa ja sen yhtenäisyyttä tuottavista rituaaleista. Kiakkovierasjuhlien järjestäjien mukaan heidän tavoitteenaan oli valheellisen yhtenäisyydentunteen murtaminen. Ovela tavoite, koska se näyttäisi toteutuvan riippumatta mukana olevan porukan motiiveista ja toimintatavoista. Yhtenäisyyden puutteen voi osoittaa osallistumalla itsenäisyyspäivänä sitä vastustavaan mielenosoituskulkueeseen ja vastajuhlintaan tai korostamalla yhteiskunnan luokkajaon vahvistumista - tai hajottamalla ikkunan Tampereen hienoimmasta rakennuksesta. Yhtenäisyyden puutteen voi osoittaa yhtä lailla anarkisti, puoluevasemmistolainen - tai perussuomalainen.

Kiakkovierasjuhlan sanoma oli, että ei me kaikki olla siinä samassa kansallisessa tarinassa mukana, josta presidentin isännöimä juhla kertoo, että ei me luoteta siihen eliittiin, joka tuolla juhlii. Huomionarvoista on, että epäluottamus on kaksisuuntaista: myös eliitti suhtautuu kansalaisiin epäluuloisesti ja ylenkatsoen. Tällainen jakautuminen ei tapahdu sattumalta juuri nyt. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot kasvattavat samalla eroa ihmisten arkisissa kokemusmaailmoissa, murheissa ja välittömissä tavoitteissa. Ei rikkaan ole helppo samaistua köyhän asemaan, vaikka hän yrittäisi, ja tietysti päin vastoin. Yhtenäisyyden ja solidaarisuuden löytyminen on yhä vaikeampaa.

On tavallaan ihan tärkeää keskustella yksittäisten väkivallantekojen oikeutuksesta tai esimerkiksi siitä, mitä kiakkovierasjuhlien järjestäjät halusivat sanoa ja onnistuivatko he siinä. Tärkeämpää olisi minusta kuitenkin katsoa yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi ihmiset tulevat tällaisia tapahtumia ylipäätään järjestäneeksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olisihan se hienoa, jos suomalaisessa politiikassa aidosti pyrittäisiin kansalliseen yhtenäisyteen. Se lienee kuitenkin enemmän juhlapuhetta, ja jää jalkoihin, kun todellista valtaa tavoitellaan.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/holkerin-h...

Sinipuna 1987 ja sinipuna 2011. Näiden hallitusten syntyhistoria ei tue kansallisen yhtenäisyyden tavoittelua, vaan ainoastaan eduskunnan enemmistön - niukankin - "riittävää tyytyväisyyttä", jota v. 1987 ylläpidettiin ns. idänkortilla hajottamismielessä ja v:sta 2011 EU-/eurokortilla, ehkä eristämismielessä.

Hyvinvointia ja kansallista yhtenäisyyttä ei priorisoida puolueidenkaan toimesta ylimmäksi tavoitteeksi. Maa voi vapaasti - ja ihmiset sen mukana - notkahtaa, kunhan hallitus voi sanoa: "I did it my way". Loppu hoituu takin käännöksellä tarvittaessa.

Ehkä tähän tulee muutos, kun ihmiset itse alkavat kiinnostua ja vaikuttaa? Tähän ei tarvita edes hulinointia...

Toimituksen poiminnat